Some-viestintä työkulttuurissa vaatii tyylitajua

Sosiaalisen median hallitseminen alkaa olla osa työelämän edellyttämiä tietoteknisiä perustaitoja. Vaikka työajalla twiittaaminen ei vielä ole kaikkien työntekijöiden arkea, on kehityssuunta ainakin karkeasti sen mukainen.

Sosiaalisen median käyttö vaikuttaa joka tapauksessa työllistymiseen, sillä työntekijän itsestään someen jättämät jäljet voivat olla merkityksellisiä – käyttipä sosiaalista mediaa yksityishenkilönä tai ammattilaisena. Työntekijän tulisikin jatkuvasti viestiä median ja tilanteen vaatimalla tyylillä. Ero oikean ja väärän tyylin välillä voi kuitenkin olla häilyvä.

Työ menee someen – mutta entä työnhaku?

Sosiaalisen median roolin työnhaussa on nähty perustuvan ennen kaikkea verkostoitumiseen sekä varsinaisen haun pohjustamiseen. Viestintä- ja vuorovaikutustaitojen ollessa työelämässä arvostettuja ominaisuuksia on sosiaalinen media muodostunut tavaksi tuoda niitä esiin. Suoriin työhakemuksiin somen kautta eivät uraoppaat kehota, mutta potentiaalisia työnantajia voi nykyään lähestyä myös formaalien hakukanavien ulkopuolella.

Työnhaun osana somen rooli on yleensä vain välillinen. Työnhaku perustuu edelleen vahvasti standardoituihin hakuprosesseihin, ja somea on käytetty lähinnä tiedonjakamiseen ja brändityöhön. Opteamin rekrytointikonsultti Antonio Mikkosen mukaan tilanne on kuitenkin alkanut hiljalleen muuttua: ”LinkedInin kautta on tullut sellaisia viestejä, jotka miellän hakemuksiksi. Riippuen haun luonteesta me myös käsittelemme näitä viestejä.” Viestin käsittely ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hakumenettely jatkuisi somessa, Mikkonen kertoo: ”Voimme joissain tapauksissa ohjata hakijan hakujärjestelmään.”

Kulttuuriset säännöt ohjaavat käyttöä

Erilaisten medioiden roolin tunnistaminen organisaatiokulttuurissa voi olla haastavaa, sillä organisaatioiden suhtautumisessa viestintätyökaluihin on usein paradoksi. Työelämä edellyttää tekijöiltä yhä moninaisempaa teknistä osaamista, ja teknologian käyttö on vahvasti läsnä jo opiskeluympäristöistä asti. Kuitenkin teknologia ja siihen liittyvä kulttuuri kehittyvät yleensä organisaatioiden toimintasuunnitelmien ulkopuolella, minkä vuoksi vapaata teknologian käyttöä pelätään ja kahlitaan. Useimmat toimitusjohtajat tietävät, että yrityksen täytyy olla somessa, mutta samat toimitusjohtajat saattavat kieltää työntekijöiltään somen käytön työaikana.

Sosiaalisen median käyttöön liittyy myös kirjoittamattomia sääntöjä, jotka ohjaavat toimintaa yksittäisen organisaation ulkopuolella. Rajat sosiaalisten mediakanavien välillä ovat enemmän kulttuurisia kuin käytännöllisiä, eikä niitä siksi sisäistä ilman henkilökohtaista käyttökokemusta. Esimerkiksi Facebookin rooli rekrytointimediana on viime vuosina kasvanut, mutta sen funktio rekrytoinnissa ei ole ihan LinkedInin kaltainen. ”Facebook on hakumarkkinoinnin kanava”, Mikkonen valaisee. ”Sen lisäksi että yrityksillä on omat Facebook-sivut, siellä on myös erilaisia mainossisältöjä.” Hakijoiden viestintä ei Mikkosen mukaan kanavoidu Facebookiin samalla tavalla, kuten LinkedIniin: ”Hakijat laittavat viestiä nimenomaan LinkedInissä. Harvemmin on tullut Facebookissa kontakteja.”

Some rekrytoinnin apuna

Sosiaalinen media voi olla organisaatiolle nopea, tehokas ja edullinen rekrytointitapa. Viestit saa helposti kohdennettua oikealle kohderyhmälle, ja somen kautta tavoitetaan myös passiiviset hakijat. Rekrytoijalle some soveltuu hakumarkkinointiin, muttei kohdennetumpaan hakijaviestintään. ”Hakijaviestintää ei tehdä somen puolella, koska se on kuitenkin aina henkilökohtaista”, Mikkonen kertoo.

Rekrytointi on kuitenkin mennyt someen tavalla, joka ei ole täysin rekrytoijan hallittavissa. Hakijoiden välinen some-viestintä on nimittäin lisääntynyt ja muuttunut avoimemmaksi. ”Nykyään kerrotaan avoimemmin omasta työnhausta”, Mikkonen kertoo. ”Ennen on voitu kertoa lähipiirille, että haetaan töitä, mutta nyt se saattaa olla julkisempaa tietoa. Se ei suoranaisesti meidän puolella näy, vaikka kyllä mekin mahdollisesti kommentoimme asioita, jos ne liittyvät meihin.” Hakijakokemukset siis muuttuvat julkisiksi, mikä on tuonut organisaatioiden rekrytointikäytäntöjä näkyväksi – hyvässä ja pahassa.

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavasta artikkelista: Työnhakijan some-opas: Näin rakennat verkostoja somessa

Lähteet:
Ritva Kattelus & Tom Jokinen – Uraopas (Gaudeamus)
Kristiina Brunila et. al (toim.) – Koko elämä töihin (Vastapaino)
Haastattelu – Antonio Mikkonen, Opteam