Vierasblogisarjan uusimmassa osassa kirjoittaa Toni Jouhkimo. Hän pohtii tekstissään nykypäivän johtamista.
Arkijohtamisessa perusasiat jyräävät
Viime vuosina ”Paras Pomo” -kisaan on tultu erilaisilla titteleillä. Esimiehen tai päällikön sijaan on haluttu käyttää titteliä valmentaja, opas, tsemppari tai manageri. Johtamisen ei haluta olevan vain ylhäältä annettua ohjaamista vaan pikemminkin sitä, että suuret linjat johdetaan strategiasta ja ne jalkautuvat yksikön vetäjältä. Arjen toiminta muotoutuu kuitenkin tekijöiden mukaan.
Päättävän ja tekevän tason välistä rajaa on haluttu madaltaa ja samalla lisätä tekijöiden mahdollisuuksia muokata työn arkea mieleiseksi ja sujuvaksi. Nopeasti kehittyvä organisaatio ei kestä aivoitta työtä tekevää lammaslaumaa, vaan se tarvitsee itseajattelevan ja tilanteen mukaan muokkautuvan tiimin, joka ohjaa itse toimintaansa tavoitteita kohti.
Viime vuosien tekninen kehitys on irrottanut työntekijät sekä toisistaan että fyysisestä työpaikasta. Kokoukset ovat siirtyneet pyöreän pöydän äärestä entistä enemmän virtuaalimaailmaan. Lisäksi etäpäivien ja etätyöntekijöiden ansiosta edes perustiimi ei kokoonnu joka päivä samaan paikkaan, vaan työtä saatetaan tehdä yhtä lailla kesämökin laiturilta kuin laskettelurinteen kahviostakin.
Työmarkkinoista on tullut yhä kovemman kilpailun kenttä. Osaavista talenteista taistellaan ja työntekijöitä koetetaan houkutella mukaan sekundaarisilla kannustimilla. Rahan sijaan kovinta valttia rekrytoinneissa ovat ei-rahalliset kannustimet, joista tärkeimpiä ovat työarjen sujuvuuden ja joustavuuden lisääntyminen. Osaava talentti ei tule rahallakaan organisaatioon, jonka tietää ennalta jäykäksi, hierarkkiseksi ja ylhäältä johdetuksi. Jos töissä viettää kolmanneksen elämästään, on pelkästään fiksua toivoa tuohon kolmannekseen mieleistä sisältöä.
Tuloksen kannalta talenttien mielihaluja kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. Etenkin asiantuntijaroolissa oman roolin vapaa kehittäminen ja isot joustot roolin muokkaamisessa takaavat organisaatiolle parhaan tuloksen. Ajattelija toimii parhaiten silloin, kun pään ympärillä on tilaa ajatella. Parasta tulosta tuottaa yksilö, joka uskoo yksikön tavoitteisiin ja viihtyy tekemässään työssä.
Jos töissä viettää kolmanneksen elämästään, on pelkästään fiksua toivoa tuohon kolmannekseen mieleistä sisältöä.
Perusasioiden kautta tulokseen
Vastuu, tavoitteet ja työkalut
Esimiestyössä tietyt perusasiat säilyvät trendeistä huolimatta. Johtamisen arki on sitä, että organisaatiossa joku kantaa vastuun tavoitellun tuloksen toteutumisesta. Historiassa on koettu, kuinka huonosti jaettu vastuu tuottaa tulosta. Kun vastuu hajautuu riittävästi, kukaan ei lopulta tunnustaudu vastuunkantajaksi. Laiva menettää kurssinsa ja lopulta eksyy.
Arjen johtamisessa on esimiehen vastuulla antaa yksikölleen tavoitteet sekä tarjota tukea ja mahdolliset keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä siitäkin huolimatta, että tekijöillä on tehtävänsä suorittamisessa suuri vapaus. Tekemisen vapaus ei auta, jos et tiedä, mitä pitäisi saada lopputulokseksi.
Kolmas johtamisen perusasia on se, että tiimin vetäjän on pystyttävä tarjoamaan työkalut, joilla tulos saavutetaan. Monesti tämä tarkoittaa sitä, että pomo on se, joka etsii varastosta uutta työtuolia tai selvittää etäyhteyksien mahdollisuudet sen jälkeen, kun on hoitanut eri ohjelmien lisenssit kuntoon. Pomon työ ei onneksi ole useinkaan sitä, että johtaja istuu toimistossa ongelmia odottaen.
Kun nuo perusasiat ovat hallussa, on todellakin aika siirtyä valmentamaan ja tsemppaamaan omasta porukasta paras mahdollinen tulos ulos.
Kirjoittaja työskentelee Posti Palvelut Oy:ssä palvelupäällikkönä. Hänellä on takanaan pian kaksi vuosikymmentä erilaisissa ja eri tasoisissa esimies-, päällikkö- ja asiantuntijatehtävissä. Jouhkimo uskoo, että organisaatioiden tulosta voidaan parantaa kohentamalla ja tehostamalla työntekijöiden arkea. Tulos syntyy silloin, kun tekijöiden motiivit, osaaminen ja hyvä johtaminen kohtaavat.