Duunitorin seuraavassa vierasblogissa ääneen pääsee Johanna Susiviita. Tekstissään Susiviita pohtii ammatillista kuvaamme sosiaalisessa mediassa ja sitä, miltä se näyttää ulospäin.
Sinä, minä ja someprofiili
LinkedIn-postaukset vaikuttavat yhä henkilökohtaisimmilta. Kiillotetut kuvat joulu- ja ystävänpäivätervehdyksissä ovat väistyneet ryhmäkuvien tieltä. Merkitseekö tämä sitä, että olemme vapaampia ja rohkeampia ilmaisussamme? Vai sitä, että olemme ymmärtäneet että somessa olet brändi, halusit tai et?
Haluamme olla mahdollisimman kiinnostavia ja säkenöiviä yritystemme edustajia. Yrityksestä luodaan kuva paikkana, jossa särmät ja positiiviset yksilöt viihtyvät. Näitä kahta asiaa ei oikein luontevasti voi toisistaan erottaa. Yritykset koostuvat henkilöistä, persoonista ja sinä annat kasvot tälle kollektiiville. Kasvot eivät tietenkään riitä mihinkään, tarvitaan persoona!
Lopultakaan emme pysty kovin paljon ohjailemaan ajatuksia ja tunteita, joita muissa herätämme.
LinkedIn on täynnä profiileja, joista kaikista saamme mielikuvia kyseisestä ihmisestä. Ja jos hän on töissä, myös hänen työnantajastaan. Kaikki me halutessamme pystymme ainakin jonkin verran säätelemään sitä, millaisena profiilimme esitämme. Millaisia ajatuksia, päätelmiä ja tunteita pyrimme toisissa herättämään. Pyrimme. Vaikka en pyrkisi luomaan minkäänlaista ”henkilöbrändiä”, niin joku minut kuitenkin brändää, kategorisoi, luokittelee. Vetää johtopäätöksiä siitä, mitä olen julkaissut tai olenko mitään. Lopultakaan emme pysty kovin paljon ohjailemaan ajatuksia ja tunteita, joita muissa herätämme.
Yritämme kuitenkin kovasti. Monista it-alan toimijoista (ja tarkoitan nyt sekä organisaatioita että henkilöitä) piirtyy yllättävän samankaltainen kuva. Epäformaalius, villasukat, karvahatut, innovointi & innovatiiviset työsuhde-edut, ketteryys, mahdollisuus ja kyky muuttaa maailma jne. Mistä oikeastaan voi päätellä, mikä osuus markkinointijargonilla on tuossa kaikessa? Vaikka edellä kuvattu olisi autenttista, niin se ei enää tunnu erityiseltä. Voiko syntyä eräänlainen uuden normatiivin inflaatio? En ole koskaan oikein pitänyt normeista. Minusta on kivaa, että voin tulla villasukkayhteisöön jakkupuvussa, jos huvittaa. Yleensä ei huvita, mutta voisin.
Löysin tekoälysovellus IBM-Watsonin, joka analysoi minut LinkedIn-tekstini perusteella. Watson Cognitive Head Hunter käyttää analyysissään linqvistiikkaa ja Big Five -teoriaa. Sanoja analyysiin tarvitaan vähintään, mutta mieluusti enemmän kuin sata.
Tekoäly tulkitsee LinkedIn-profiilini perusteella minut näin:
”You are expressive, heartfelt and informal.
You are authority-challenging: you prefer to challenge authority and traditional values to help bring about positive changes. You are philosophical: you are open to and intrigued by new ideas and love to explore them. And you are unstructured: you do not make a lot of time for organization in your daily life.
Your choices are driven by a desire for discovery.
You are relatively unconcerned with tradition: you care more about making your own path than following what others have done. You consider helping others to guide a large part of what you do: you think it is important to take care of the people around you.”
Saako satunnainen profiilini tarkastelija saman kuvan minusta? En tiedä. Itselleni tärkeintä on kuitenkin aitous.
Johanna Susiviita
Johanna Susiviita on kokenut rekrytoinnin ja soveltuvuusarvioinnin ammattilainen. Nykyisin hän työskentelee Visma Consulting Oy:n rekrytoijana ja henkilöstöpäällikkönä.