Millaisia erilaisia uramahdollisuuksia Rajavartiolaitoksella on tarjota henkilölle, joka pitää luonnosta ja siellä liikkumisesta? Tutustuimme Vaalimaalla työskentelevän koiranohjaajan sekä Porvoon merivartioaseman konemiehen työpäiviin.
Tämä artikkeli on toteutettu Duunitorin haastattelujen pohjalta yhteistyössä Rajavartiolaitoksen kanssa. Haku peruskurssille on käynnissä!
Valtakunnan maarajaa tarkastavat koirat ohjaajineen
Koira hyppää halukkaasti autoon ja partio on valmiina aamun kierrokselle. Ennen lähtöä työntekijät ovat kokoontuneet yhteen käydäkseen läpi päivän agendaa. Partiossa jalkaudutaan maastoon, tarkastetaan rajaa ja suoritetaan samalla ulkomaalaisvalvontaa. “Raja tarkastetaan aina koiralla. Kesäisin kuljemme yleensä jalan, talvella keleistä riippuen myös hiihtäen tai moottorikelkalla”, kertoo Vaalimaan rajavartioasemalla koiranohjaajana työskentelevä Marko Lehikoinen.
Vaalimaan rajavartioasemalla on kaksi päätehtävää: koiranohjaaminen sekä partiointi. Koiranohjaaja kouluttaa ja usein myös kasvattaa koiran pennusta asti. Mieleisen pennun saa joko valita itse tai ottaa laitoksen tarjoaman koiran. Kaikki koirat eivät aloita työuraansa pentuna, vaan myös aikuisia koiria otetaan työpareiksi. Lehikoisella on ollut tähän mennessä kaksi pentua sekä kaksi aikuista koiraa: “Kun kasvatat koiran pennusta asti, tiedät siitä kaiken. Aikuinen koira on aina vähän eri juttu.” Partiomiehet kulkevat partiossa koiramiesten mukana ja partioinnin lisäksi heillä on tehtävänään esimerkiksi ajoneuvojen ja kaluston huoltoon liittyviä tehtäviä.
Koiranohjaajan perustehtävä on valtakunnan rajan tarkastaminen koiralla, jotta varmistutaan siitä, ettei kukaan ole ylittänyt rajaa luvattomasti. Lisäksi koiran kanssa voidaan etsiä esimerkiksi henkilöitä ja esineitä rakennuksista ja maastoista. Toisinaan etsitään maastokätköjä, jotka voivat sisältää esimerkiksi tupakkaa tai alkoholia. Kun koira onnistuu ja löytää kätkön, se tuo Lehikoiselle hyvää fiilistä siitä, että koira todella toimii.
“Oma kädenjälki näkyy koirassa joka päivä”
Myös koira voi väsyä, ja koiranohjaajan tehtävänä onkin tuntea koiransa ja tarkkailla sen kuntoa. “Esimerkiksi kesällä kuumilla keleillä kannattaa lyhentää pätkiä, ja katsoa miten koira voi. Pitkä työputki vaikuttaa myös koiraan”, Lehikoinen toteaa. Myös työn ja vapaa-ajan sekoittuminen vaikuttaa: “Yksi koira tuli työnarkomaaniksi. Siitä tuli pitkillä vapailla rauhaton. Koirille työpaikka ja touhuaminen on ykköshomma ja osa ei välttämättä pääse roolista tietyllä tavalla eroon.”
Koiranohjaajaksi voi hakea viiden vuoden rajavartijatyökokemuksen kartuttua. Koiran kouluttaminen on Lehikoisen mukaan parhaimmillaan äärettömän palkitsevaa ja joskus myös äärettömän ärsyttävää. “Oma kädenjälki näkyy joka päivä koirassa. Itsestään on löydettävä nöyryyttä ja pyrittävä korjaamaan virheitään. Kun koiran kasvattaa pennusta asti ja sen saa työ- ja käyttökuntoiseksi ollen varma että se toimii, se on kyllä hieno tunne”, Lehikoinen sanoo.
Suurin haaste on Lehikoisen mukaan koiranohjaamistaidon eteenpäin vieminen. “Ala on murroksessa. Koiran käyttö tulee monipuolistumaan ja mukaan tulee esimerkiksi koiran mukaanottaminen tapaturmapaikoille. Eli jos jotakin sattuu, koiraa voidaan käyttää esine-etsinnässä tai selvittämään, miten henkilö on kulkenut alueella.”
Merellä partioidaan veneillä, jääkulkuneuvoilla ja moottorikelkoilla
Jussi Kaikkonen aloitti uransa rajavartijana rajatarkastuksen parissa lentokentällä. Kiinnostus meripuoleen syttyi, ja Kaikkonen päätyi käymään työnsä ohella ensin konemieskoulun ja sen jälkeen vielä Kotimaanliikenteen laivurikurssin. Kun kurssipaperit löytyivät taskusta, alkoi ovia avautumaan: Kaikkonen sai valita, halusiko merivartioasemalle Nauvoon vai Porvooseen. Nyt hän on työskennellyt Porvoon asemalla konemiehenä kolmisen vuotta.
Konemiehen tehtävänä on varmistaa huolloin, että koneet ja laitteet pysyvät toimintakunnossa. Hän seuraa myös muun muassa polttoaineiden kulutusta. Konemiesten lisäksi merivartioasemalla työskentelee kansimiehiä, joiden työhön kuuluvat partiointi, meriliikennevalvonta ja meripelastus.
Myös konemiehet partioivat joka päivä. Merivartiossa veneet ovat pääasiallinen kulkuväline, mutta talvisin käytetään myös esimerkiksi moottorikelkkoja tai jääkulkuneuvoa jääntiedusteluretkillä. “Olen ollut esimerkiksi helikopterin kyydissä jääntiedustelupartiossa ja poliisin matkassa. Merivartijana näkee oikeastaan kaikkea”, Kaikkonen kertoo.
Millaisia pelastustehtäviä merivartijat tekevät? “Palkitsevinta on ihmisten auttaminen. Jos moottorivene on sammunut, hinaamme sen rantaan. Jos saaressa on loukkaantunut ihminen ja saamme hänet kuljetettua apuun, niin omaiset ovat erittäin kiitollisia. Asiakkaiden positiivinen palaute on syy, miksi tätä jaksaa tehdä.”
Vesiliikenne on hiljaisempaa talviaikana, jolloin on hyvä aika kartuttaa esimerkiksi meripelastustaitoja. “Olemme sopineet Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen kanssa, että käymme talvikausina ambulanssissa katsomassa ensivastetoimintaa. Se helpottaa toimintaamme kesällä, kun potilaan kohtaaminen ja muu on luontevampaa”, Kaikkonen kuvaa.
Itäraja vetää monenlaista kulkijaa – Hyvä työyhteisö saa rajavartijan jaksamaan
Vaalimaan alueella on iso rajanylityspaikka, mikä tuo Lehikoisen työhön mielenkiintoisia haasteita. “On ollut kaikennäköisiä kommelluksia. Ihmiset tulevat katselemaan, miltä itärajan miinakentät ja partiotornit näyttävät, vaikka ei täällä oikeasti mitään miinakenttiä olekaan. Turisteja kiinnostaa, mitä täällä tapahtuu”, hän toteaa.
Kyläläiset ovat rajavartijoille hyvä apu alueella liikkuvien jäljittämiseen. “He soittavat herkästi, jos kulmilla liikkuu outoja tyyppejä”, Lehikoinen kiittelee. Rajavartijan työ on hälytysluontoista, kuten Kaikkonen kertoo: “Keikka voi tulla milloin vain, eikä koskaan tiedä, millainen se on. Vaikeinta on lähteä hälytyskeikalle yöllä kolmen aikaan. Pitää ensin ravistella itsensä hereille ja kuitenkin kaiken pitäisi tapahtua nopeasti.” Kaikkonen kertoo, että yllättävät hälytykset lisääntyvät varsinkin kesällä, jolloin hän usein pysyttelee asemalla myös ollessaan varalla.
Rajavartioasemalla tehdään kolmivuorotyötä ja työvuoroja voi olla käytännössä milloin vain. Vuoroihin saa haastateltavien mukaan vaikuttaa hyvin – toiveet ja harrastukset otetaan huomioon. Kaikkonen kuitenkin muistuttaa, että työ ei sovi ihan kaikille: “Tarvitaan pitkää pinnaa. Esimerkiksi jos asiakas provosoi, tärkeintä on ettet provosoidu. Kun lähdetään partioon, koskaan ei tiedetä kauanko siinä menee. Jos esimerkiksi nälkäisenä tulee kiukku tai ei osaa toimia väsyneenä, ei kannata lähteä tähän työhön.”
Asemalla ei kuitenkaan tunnu ikävältä olla pidempiäkin aikoja, sillä hyvät työkaverit ja työyhteisö pitävät mielen virkeänä. “Työkaverit ovat erittäin ammattitaitoisia ja asemalla vallitsee hyvä huumori ja kannustava ilmapiiri. Luotamme toisiimme – se on tärkeää jos esimerkiksi jotain sattuu”, Kaikkonen kertoo. Lehikoinen on samaa mieltä. “Kaikkien kanssa on hyvät välit. Pienenä työyhteisönä olemme aina samojen naamojen kanssa tekemisissä, mutta eipä niihin kyllästy”, hän naurahtaa.
“Itse kun tykkään liikkua paljon ulkona ja touhuta koneiden ja laitteiden parissa, niin mulle tämä on unelmaduuni. Jos en tätä tekisi, niin en tiedä mitä”, Kaikkonen kertoo tyytyväisenä.