Kaikki työt, jotka kone tekee nyt tai tulevaisuudessa paremmin kuin ihminen tai jotka on halvempaa teettää ulkomailla, ovat vaarassa hävitä Suomesta. Inhimillistä vuorovaikutusta kone ei ainakaan kovin nopeasti korvaa.
Tämä artikkeli on julkaistu Erityisalojen toimihenkilöliitto ERTOn Toimi-lehdessä. Tekstin on kirjoittanut Katariina Krabbe. Tutustu ammattiliitto ERTOon »
Työelämä on syvässä murroksessa. Teknologinen kehitys – digitalisaatio ja automatisaatio – ovat muuttaneet ja muuttavat kaiken aikaa työtämme. Kansainvälinen kilpailu tiukentuu entisestään.
”On tunnettu tosiasia, että teollisuustuotantoa on viimeisen 10–15 vuoden aikana siirretty Kaukoitään, mutta vähemmän on puhuttu siitä, että tietotekniikka on mahdollistanut myös monien muiden tehtävien siirron halvemman työvoiman maihin”, toteaa tutkimuspäällikköAntti Kauhanen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta.
Jos siis ennen siirrettiin kokonaisen tehtaan tuotanto ulkomaille, nyt mikä tahansa prosessi voidaan hajauttaa koska tahansa eri puolille maailmaa. Jokainen työvaihe toteutetaan siellä, missä se hoidetaan tehokkaimmin ja halvimmin.
”Teolliset prosessit pirstoutuvat ja digitaaliset, internetpohjaiset taloudet kehittyvät. Se vaatii aivan uudenlaista osaamista”, sanoo Teppo Turkki, Finpron Finland’s Trade and Innovation Officen päällikkö Taiwanissa.
Suomessa ei Turkin mukaan edes tajuta Aasian dynaamisuutta. ”Aasia kilpailee kiihtyvässä hyperkilpailutilanteessa sekä tehokkuudella että innovaatioilla.”
Vaaravyöhykkeellä – häviämisuhan alla – ovat kaikki sellaiset työt, jotka kone voi tehdä paremmin ja tehokkaammin kuin ihminen. Teollisen kokoonpanotyön ohella häviäjiä löytyy monista keskipalkkaisten toimihenkilöiden töistä.
”Sellaiset tehtävät, jotka ovat suhteellisen rutiiniluontoisia sekä toistuvia ja johon voidaan määritellä säännöt, ovat melko helposti koneiden korvattavissa. Esimerkiksi taloushallinnon alalla on paljon tällaisia tehtäviä”, Antti Kauhanen sanoo.
Toistaiseksi monet hallinnolliset tehtävät ovat kuitenkin automatisoitumisen sijaan vain siirtyneet jonkun muun tehtäväksi. Esimerkiksi toimistosihteerien ja assistenttien töitä on siirretty korkeasti koulutettujen ja hyväpalkkaisten asiantuntijoiden sekä johtajien tehtäväksi.
”Työmatkoihin liittyvät varaukset ja laskutus ovat siirtyneet asiantuntijoille. Sairaaloissa ylilääkärit tai -hoitajat joutuvat tekemään paljon hallinnollisia tehtäviä, jotka ennen teki toimistosihteeri”, Kauhanen kertoo.
”Asiantuntijat turhautuvat tehtäviin, jotka eivät heitä kiinnosta, joita he eivät osaa ja jotka toistuvat kohtuullisen harvoin. Syntyy sutta ja sekundaa, kun taas kulloinkin tarvittavat järjestelmät hyvin tunteva hallintoammattilainen pystyisi tekemään samat tehtävät paljon tehokkaammin, pienemmällä palkalla ja kerralla oikein”, vanhempi tutkija Anu Järvensivu Työterveyslaitokselta ihmettelee. ”Kannattaisi vapauttaa asiantuntijat omiin töihinsä.”
Sellaista työtä, josta on aiemmin maksettu palkkaa, on siirtynyt kuluttajien tehtäväksi. Pankkiautomaatit hävittivät pankkitoimihenkilöt jo 1990-luvulla, internet on syönyt leivän matkatoimistovirkailijoilta ja nyt jopa kaupan kassojen tehtävät näyttävät siirtyvän kuluttajille.
Vaikka kokonaiset ammattikunnat eivät häviäisikään, tehtävät muuttuvat. Inhimillistä vuorovaikutusta vaativia töitä on vaikeampi siirtää koneille tai ulkomaille, mutta niihin liittyviä työvaiheita kyllä.
– Sairaalassa tarvitaan yhä hoitajia, mutta esimerkiksi röntgenkuvia tuskin kukaan enää tulevaisuudessa tulkitsee Suomessa, koska se voidaan tehdä aivan yhtä hyvin jossain halvemman työvoiman maassa, Kauhanen sanoo.
Työmarkkinoita uhkaa jakautuminen kahtia. Tarvitaan entistä enemmän korkeakoulutettuja huippuosaajia kehittämään innovatiivisia kasvuyrityksiä globaaleille markkinoille – ja entistä enemmän matalapalkkaisen palvelutyön tekijöitä.
”Euroopassa arviolta kaksi kolmasosaa tulevaisuuden työpaikoista on palvelusektorilla, ja noin neljännes työpaikoista vaatii korkean koulutuksen ja huippuosaamista”, Teppo Turkki sanoo.
”Erikoisosaamisella myös työntekijät voivat saada hyvää palkkaa – vaikkapa hyvä putkimies työllistyy kyllä.”
Nykyisillä keskipalkkaisilla toimihenkilöillä on kaksi vaihtoehtoa: on joko kouluttauduttava vaativampiin tehtäviin tai tyydyttävä osaamistasoaan yksinkertaisempiin tehtäviin ja vaatimattomampaan palkkaan.
”Todennäköisesti suurimmalle osalle on helpompaa siirtyä tehtäviin, joita vähemmän koulutetut ovat tehneet ennen. Toisaalta tehtävät ja niiden sisällöt eivät ole mikään luonnonlaki, vaan voi hyvinkin olla, että osaavampien henkilöiden käsissä aiemmin vähemmän tuottavina pidetyt tehtävät muuttuvat. Lyhyellä aikavälillä tilanne on kuitenkin haastava”, Kauhanen myöntää.
Näyttää siltä, että useimmat saavat tulevaisuudessa työstä entistäkin epävarmemman toimeentulon. Matalapalkkatöistä halutaan maksaa yhä vähemmän. Osa-aikaisuus lisääntyy ja määräaikaisuudesta on tullut pysyvä asiantila. Työt silppuuntuvat entisestään. Todennäköistä on, että niiden palkkatyötä tekevien määrä, jotka eivät tule palkallaan toimeen, kasvaa. Silloin sosiaaliturvan rakenteita olisi syytä muuttaa.
”Julkisessa keskustelussa toistetaan mantrana, että työelämä jakautuu kahtia, mutta meillä on kuitenkin edelleen matalat tuloerot ja työehtosopimusten yleissitovuus toimii hyvin. Työnantajien pitää jatkossakin maksaa käypä hinta työvoimastaan, eikä yhteiskunnan tehtävä ole alkaa paikata liian alhaista palkkaa”, toppuuttelee työministeri Lauri Ihalaisenerityisavustaja Jenni Karjalainen työ- ja elinkeinoministeriöstä.
Toimeentulo-ongelmista kärsivät jo nyt kulttuurialan itsensä työllistäjät. Toimeksiantoina tehtävä työ lisääntyy kaiken aikaa ja itsensä työllistäjien määrä kasvaa. Työn tekemisen muodot myös monipuolistuvat siten, että osa tulosta voi tulla palkasta ja osa yritystoiminnasta. Väliin voi tulla esimerkiksi apurahakausi tai opiskelua.
”Työurat muuttuvat mosaiikkimaisiksi, vaikka kaikki menisi hyvin ja suunnitellusti”, Karjalainen kiteyttää.
Palkkatyö ja yrittäjyys on kuitenkin lainsäädännössä erotettu toisistaan, jolloin joustava siirtyminen näiden välillä on vaikeaa tai mahdotonta ilman, että riskinä on putoaminen sosiaaliturvan ulkopuolelle.
”Pikaisimmin helpotuksia itsensä työllistäjien asemaan voitaisiin saada tuomalla joustoja YEL-järjestelmään sekä ennakkoverojen maksatukseen”, Karjalainen sanoo.
Sama ryhmä, jolle toimeentulo on suurin ongelma, oli kuitenkin Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan myös kaikkein tyytyväisin työhönsä.
”Vapaus päättää omasta työstään ja työn mielekkyys koettiin tärkeäksi toimeentulon epävarmuudesta huolimatta. Itse asiassa pitäisi miettiä, miten myös palkansaajien työtyytyväisyys saataisiin samalle tasolle.”
Vaikka pakkoyrittäjyydestä puhutaan paljon, Anu Järvensivu näkee tulevaisuuden työelämässä valoa juuri itsensä työllistämisessä. Hän on tutkinut ihmisten selviytymistä työelämän muutoksista.
”Huonoin selviytymisstrategia on sinnitellä loputtomiin epätyydyttävässä työsuhteessa. Se johtaa lopulta sairastumiseen. Pitäisi mieluummin keskittyä näkemään ja etsimään mahdollisuuksia ja tehdä rohkeita irtiottoja. Itsensä työllistämisen kautta ihmiset pystyvät keskittymään ydinosaamiseensa ja saamaan työhön mielekkyyttä.”
Järvensivun mielestä paras tapa pärjätä muuttuvassa työelämässä onkin kyky johtaa itseään ja omaa elämäänsä. Hän näkee myös työelämän katkokset hyödyllisinä ja arvokkaina.
”Arjen kiireelle ja kuormittavuudelle sokeutuu helposti. Katkostilanteessa pystyy irtaantumaan arjen pyörityksestä ja horisontti laajenee. Monet pystyvät tällaisessa tilanteessa keksimään, mitä todella haluaisivat tehdä niin, etteivät lopeta eläkeiässäkään. Työstä tulee silloin intohimoista tekemistä, mikä on aivan eri pohjalla kuin sinnittely ja jatkuva epävarmuus.”
Jos työura näyttää epävarmalta koulutetun toimihenkilönkin näkökulmasta, vielä vaikeampi tilanne on työmarkkina-asemaltaan haavoittuvilla. Haavoittuvien ryhmään kuuluvat nuoret, maahanmuuttajat, osatyökykyiset, vammaiset ja pitkäaikaistyöttömät.
”Itse asiassa eurooppalaisen näkemyksen mukaan työmarkkina-asemaltaan haavoittuviksi tulkitaan lähes kaikki. Vain korkeasti koulutetut, terveet, valkoihoiset, nuorekkaan keski-ikäiset miehet ovat turvassa työmarkkinoilla”, hymähtää Helka Raivio Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Hän on projektipäällikkönä työelämäosallisuuden hyvät käytännöt Euroopassa -hankkeessa. Hankkeessa on pyritty määrittelemään, mitä osallisuus suhteessa työelämään oikein olisi.
”Siihen kuuluvat taloudelliset resurssit, toiminnallinen ulottuvuus ja sosiaalisesti merkitykselliset suhteet. Syrjäytyminen koostuu samoista elementeistä. Taloudellisesta vajauksesta seuraa toiminnallinen vajaus, koska ei ole varaa olla yhteiskunnan jäsenenä. Silloin myös osallisuus erilaisissa ryhmissä vähenee.”
Aito osallisuus työelämässä tarkoittaa palkkatyötä. Osallisuutta kuitenkin pyritään parantamaan useimmiten erilaisilla sosiaalipalveluilla, kuten kuntouttavalla työtoiminnalla tai työpajatoiminnalla, joissa tehdään myös palkatonta työtä.
”Vammaisten avotyötoiminnassa ja pitkäaikaistyöttömien kuntouttavassa työtoiminnassa tehdään taloudellisestikin tuottavaa työtä ilman palkkaa”, Raivio sanoo.
Euroopassa on monessa maassa, esimerkiksi Hollannissa, Tanskassa sekä Isossa-Britanniassa, vahvistunut käytäntö, että saadakseen sosiaalietuuksia on tehtävä palkatonta työtä. Esimerkiksi Englannissa pitkäaikaistyöttömät tekevät Raivion mukaan suuren osan kolmannen sektorin työstä palkattomasti ja etuuksien menettämisen uhalla.
Samaa ajatusta on tuotu Suomeenkin. Jos palkaton työ on yhä useamman ainoa vaihtoehto ja palkatonta työvoimaa on tarjolla entistä enemmän, on vaarana, että iso osa matalapalkkatöistä siirtyy palkattomasti tehtäväksi.
Esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan tarkoituksena on parantaa pitkäaikaistyöttömän mahdollisuuksia työllistyä. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä oli kuitenkin joulukuussa 232 000 ja TE-toimistoihin ilmoitettuja avoimia työpaikkoja kuun lopussa 24 700. Siten pelkästään yksilöiden työllistymismahdollisuuksiin keskittyvät toimenpiteet eivät riitä työllisyyden parantamiseksi.
”Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset hakeutuisi etuuksilta töihin. Jos tavoitteena on lisätä työllisyyttä, pitäisi lisätä työvoiman kysyntää. Työ on jo YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan ihmisen sosiaalinen oikeus, ja sellaisena se pitäisi nähdä myös työvoimapolitiikassa.”
Raivion mielestä työvoiman kysyntää voisi lisätä esimerkiksi käyttämällä julkisten hankintojen ja tarjouskilpailujen ehtoina entistä enemmän sosiaalisia ja työllistäviä kriteereitä. Myös sosiaalisten ja yhteiskunnallisten yritysten lisääntyminen edistäisi vaikeasti työllistyvien mahdollisuuksia työmarkkinoilla.
”Talouden ja teollisuuden vihertymisessä voisi olla mahdollisuuksia. Eettinen ja sosiaalisesti vastuullinen kuluttaminen kasvaa. Osa yrittäjistä ymmärtää jo nyt kestävän ja eettisen tuotannon, kuten kotimaisten raaka-aineiden käytön sekä vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllistämisen kilpailuetuna.”
Työmarkkinoiden murros ei mene odottamalla ohi. Kysymys on kuitenkin siitä, millaisen yhteiskunnan me haluamme, millaisia sopimuksia haluamme ja miten paljon sääntelyä haluamme.
Vaikka globaali kilpailu ja markkinavoimat näyttäytyisivät miten armottomina, Suomi on edelleen yhteiskunta, jossa työmarkkinoiden asioista sovitaan kolmikantaisesti, työmarkkinaosapuolten ja hallituksen välisin neuvotteluin.
”Suomessa asiat muuttuvat hallitusti, eivätkä kovin nopeasti kolmikantaisen sopimisen ansiosta. On sovittu, että työvoimapolitiikkaa tehdään sopimalla yhteisistä pelisäännöistä, jolloin minkään tahon agenda ei sellaisenaan mene läpi”, Jenni Karjalainen muistuttaa.
Silti sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta on järkevintä suhtautua vääjäämättä tuleviin muutoksiin mahdollisuutena ja etsiä avoimesti uusia ratkaisuja.
”Suomessa on hyvä koulutusjärjestelmä ja osaamisen taso, ja paljon aloja, joilla menestyminen globaalissa kilpailussa on mahdollista”, Etlan Antti Kauhanen uskoo. Hän mainitsee koulutuksen, terveydenhoidon, elintarviketurvallisuuden sekä biotalouden esimerkkeinä aloista, joissa Suomella olisi menestymisen mahdollisuuksia.
Yksilön kannattaisi sen sijaan miettiä hänen mielestään tulevaisuutta enemmän tarvittavien taitojen näkökulmasta kuin toimialan tai ammatin näkökulmasta.
”Kannattaa miettiä, mitä kone ei kovin helposti opi. Kaikki vuorovaikutukseen liittyvät, inhimilliset tehtävät, joista ei voi etukäteen sanoa, miten missäkin tilanteessa olisi toimittava, säilyvät vielä pitkään. Myyntityössä, koulutuksessa, johtamisessa ja informaation välittämisessä on paljon elementtejä, joissa kone ei vielä pitkään aikaan voita ihmistä.”
Trendityöryhmän loppurapotti valmistui
Työ- ja elinkeinoministeriö perusti syksyllä 2011 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää työmarkkinoiden muutostrendejä, niiden vaikutuksia ja tarvittavia jatkotoimia. Niin sanottuun trendityöryhmään kuului perinteisen kolmikannan lisäksi työelämän tutkijoita. Jyrki Kataisenhallitusohjelman mukainen työryhmä julkaisi loppuraporttinsa tammikuussa.
”Palkansaajapuoli olisi halunnut lisätä työsopimuslakiin sisältyvään työsuhteen määritelmään olettaman, että alisteisessa asemassa tehty henkilökohtainen työ tulkittaisiin työsuhteeksi, ellei muuta osoiteta. Työnantajapuoli tyrmäsi ehdotuksen täysin”, työryhmän puheenjohtaja Jenni Karjalainen kertoo.
Siksi johtopäätöksiin on kirjattu ainoastaan, että työlainsäädännön muutostarpeista on esitetty erilaisia näkemyksiä.
”Se oli isointa, mitä tästä asiasta pystyttiin yhdessä kirjaamaan.”
Työryhmä pääsi kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, ettei itsensä työllistäjiä varten ole syytä rakentaa erillislainsäädäntöä palkansaajien ja yrittäjien kategorioiden väliin. Lainsäädäntöä olisi työryhmän yhteisen näkemyksen mukaan kehitettävä siten, että kahtiajakautuneilta työmarkkinoilta vältyttäisiin.
Naiset työskentelevät miehiä enemmän määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa vastoin tahtoaan. Siksi työvoiman käyttötapojen vaikutuksia on työryhmän mukaan jatkosakin arvioitava myös sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Mahdollisimman toimivat ja tasa-arvoiset työmarkkinat ovat kaikkien osapuolten yhteinen tavoite.
Työ menettää merkitystään
Jos mielekästä työtä ei ole saatavilla, palkkatyö menettää merkitystään ihmisten elämän ja identiteetin muodostuksen pääsisältönä. Jatkuva talouskasvukaan ei ole kaikkien mielestä tavoiteltava asia.
Downshiftaajat hyppäävät tai ovat jo hypänneet oravanpyörästä – toiset tekevät sen omasta halustaan, toiset pakosta. Osa keskittyy entistä eettisempään, ekologisempaan ja yhteisöllisempään elämään, jossa työstä saatava palkka on vain pieni osa tulonmuodostusta. Jos rahaa on vain vähän käytettävissä, vaihtotalous, aikapankit ja paikallisvaluutat kasvattavat merkitystään. Kierrättäminen, naapuriapu ja oman ruuan viljely täydentävät toimeentuloa.
Palkkatyön ulkopuolellakin on mahdollista olla tuottava yhteiskunnan jäsen. Esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan piirissä erilaisissa kansalaisjärjestöissä voidaan tehdä paljon yhteiskunnan kannalta arvokasta ja tuottavaa työtä, vaikkei siitä palkkaa maksetakaan.
Elämänsisältö, identiteetti ja yhteen kuulumisen kokemus voivat perustua moneen muuhunkin asiaan kuin työhön.